kymmenes

Suomiloma on nyt ohi ja samoin myös ensimmäinen arkiviikko täällä. Palasin siis Espanjaan viime viikon lauantaina ja ollu nyt sitten täällä taas arjessa mukana. Arki kyllä yllätti kaikki tässä perheessä maanantaina, mutta raskaasta viikosta on selvitty kunnialla ja rutiinit sujuu kuin vettä vaan.

Täällä tosiaan ei joulu ja joulupukki oo niin isoja asioita kuin Suomessa, vaan täällä loppiaisena kolme kuningasta (los reyes magos) tuo lapsille lahjat, aivan kuten toivat Jeesukselle silloin kun Hän syntyi eli 25.12., mutta tosiaan vasta 6.1. lapset saa lahjat. Yks näistä kuninkaiden tuomista lahjoista muutti munkin elämää täällä vähän... lapset sai elävän pupun! Pupu on reipas hermeliinityttö, jonka nimi on Blanca. Nimi johtaa sen väristä, eli se on ihan vitivalkonen (espanjaks valkoinen on blanco - mutta koska se on tyttö niin se laitetaan feminiinimuotoon eli blanca). Se on vähän ujo lasten kanssa, kun lapset on ehkä vähän turhan riehakkaita sen kanssa, mutta mä kun oon hoitanu pupuja aikasemminkin niin osaan olla rauhassa sen kanssa niin mun kanssa se on tosi seurallinen ja punkee aina syliin ja varsinkin niinkun leuan alle. :D En ymmärrä miks.

Oli se taas pieni shokki tulla takas, kun Suomessa oli ollu sen viimesen viikon ajan tosi paljon lunta ja -25 pakkasia ja täällä on ihan samallaista kun sillon kun lähin. Aurinko paistaa päivisin ja alkuviikosta oli about 22 astetta päivällä. Illalla se laskee ehkä 19 asteeseen ja se on hauskaa, kun mennään lasten kanssa ulos niin perheen äiti sanoo että laittakaa takit päälle kun siellä on niin kylmä. Tottakai lapsille laitan takit päälle, mutta ite otan ainakin vaan varmuuden vuoks mukaan, eikä sillä oo oikeen ollu mulla tarvetta.

Tän viikonlopun oon vaan oikeestaan ottanu rauhassa yksikseni kotona, kun perheellä oli muita menoja ja mä jäin kotiin. Eilen oikeestaan pesin kaikki mun pyykit mitä mult oli jääny pesemättä ennen kun lähin Suomeen (enkä halunnu, että se taloudenhoitaja pesee ne, kun täällä on vähän erilaiset pyykinpesutavat...) ja sellain. Nyt ne kuivuu tossa mun parvekeovien edessä, kun ulkona on öisin niin kostee, että se vie jonkun 4 päivää että ne on täysin kuivia, jos ne kuivattaa ulkona.

Eilen kävin pyöräilemässä ja kameran kanssa hillumassa keskustassa, koska ei vaan ollu mitään muuta tekemistä. Törmäsin siellä sitten flamencoesitykseen (joka ei sinänsä oo mitään harvinaista, aina siellä joku taituri tanssii turisteille) ja otin siitä sitten vähän kuvia!

Mutta joo, paluu arkeen on mennyt ihan hyvin ja on taas kiva olla täällä. Ei tässä varmaan sen suurempia kuulumisia oo oikeestaan. Luen tässä samalla keväällä myös pääsykokeisiin, mutta pyrin siihen, että saisin edelleen postattua vähintään kerran viikossa (vaikka välttämättä joka kerta ei kuvia ehkä tuu) kuulumisia tai ainakin mä oon varannu siihen viikkoaikataulusta aikaa. :)

Seuraavat biisit soivat kun kirjoittelin tätä postausta

You don't know love - Olly Murs

The one - Olly Murs

Can't say no - Olly Murs

I've tried everything - Olly Murs

yhdeksäs

En sen suuremmin ala selittelemään, oon ollu loppuviikon vaan kuumeen kourissa ja nyt alkaa olo helpottaan, kun kävin perjantaina lääkärissä hakemassa ittelleni lääkitystä. Meille laitettiin tänään joulukuusi kotiin ja tuli heti ihan joulufiilis! :) Tässä siis vaan kuvia kuluneelta viikolta!

Seuraavat biisit soivat kun kirjoittelin tätä postausta
Hallelujah (Cover) - Pentatonix

kahdeksas

Ajattelin tässä samalla kirjottaa näihinkin vastaukset, joihin lupasin vastata sen pari kuukautta sitten. Eli perheessä oon jaksanu pääasiassa hyvin, lapsilla riittää kyllä energiaa joskus liiankin paljon. Ja tottelevaisuus on oikeesti ihan päivästä kiinni, joka on ton ikäsenä ymmärrettävää. Joskus on pahempii ja joskus on parempii päivii. (tulipa loistavaan kohtaan Spektin Parempia päiviä hah.. :D:D)

Ja sit mun normaali päivä (tässä esimerkissä tiistai) ja siinä samalla näkyy mun tyypillinen päivä lasten kanssa

7.35 Mun eka herätys, en kyl yleensä nouse vielä.

7.40 Nousen, käyn vessassa ja meen suoraan keittiöön tekeen aamupalaa. Täs vaihees usein vielä perheen äiti on kotona (isä lähtee jo joskus puoli 7 aikaan, en ymmärrä miten se pystyy...). Perusaamupala on murot ja kaakao tai vaihtoehtoisesti paahtoleipä oliiviöljyn kanssa ja kaakao.

7.50 Alan herätteleen lapsia, koska nää on samanlaisia kun mä, herääminen ja nouseminen vie aikaa, niin pakko alkaa herätteleen jo tohon aikaan, että saan ne nouseen about tasan aikaan, että jää aikaa rauhassa syömiseen.

8.00 HYVÄNÄ PÄIVÄNÄ lapset on syömässä tähän aikaan mun kaa aamupalaa. HUONONA PÄIVÄNÄ jompikumpi taistelee vielä mun kanssa nousemisesta, toinen saattaa olla syömässä ja kattomassa piirrettyjä

8.15/8.20 Lopetellaan aamupalaa ja alotetaan pukeen. Täällä lapset käyttää koulupukuu, joten vaatekriisiä ei ole. (Paitsi sillon kun nuoremman pitäis laittaa hame päälle eikä hän haluu. Yleensä niinä päivinä kun on liikuntaa eli laitetaan urheilupuku, ei pukeminen tuota ongelmaa..)

8.40 Hammaspesu ja hiusten kampaaminen. Naamapesu on hyvä sillon tällön suorittaa, kun musta tuntuu, että noi syö koko naamallaan ja sit on kaakaossa koko naama.

8.45 Lähtö kouluun, lasten koulu on onneks tossa kävelymatkan päässä ja mä kävelen siitä aina metropysäkille ja meen omaan kouluun.

9.15 Oon ydinkeskustan metropysäkillä, siitä otan joko vuokrattavan pyörän tai kävelen.

9.32 Oon koululla, juttelen muille

10.00 Tunti alkaa.

11.30 Mä pääsen koulusta ja lähen kotiin taas joko kävellen/pyörällä.

12.05/12.10 Kotona. Meillä käy taloudenhoitaja ma, ke ja pe, niin mä siistin taloo sillon kun se ei käy. Yleensä pitää vaan petaa sängyt ja kattoo, että keittiössä ei oo hulluja tiskivuoria vaikkakin mä yleensä tiskaan ne pois, koska tiskaaminen on ihan jees.

14.00-14.30 Päivästä riippuen hostisä tulee kotiin tekeen lounasta, koska täällä aikuiset syö kotona ja siestaa, ja sit menee sen jälkeen töihin. Meillä lapset syö koululounasta tiistaista torstaihin. 

15.00/15.15 Päivän paras hetki: SIESTA

17.45 Herätys siestalta ja teen välipalaa lapsille. Yleensä sandwichia nocillalla (=espanjalaisten versio nutellasta, siinä on sekasin valko- ja maitosuklaata)

17.50 Lähen käveleen koululle lasten luo.

18.00 Lapset pääsee koulusta, pojan vien pyhäkouluun ja tytön kanssa lähen kotiin. Kotiin päästyä tehään läksyt ja sen jälkeen mä opetan enkkua pienemmälle esim. värejä ja eläimiä, koska tyttö on oppinu lukeen vasta kuukausi sitten.

19.00 Haen tytön kanssa pojan pyhäkoulusta ja mennään kotiin. Joskus isoäiti hakee pojan ja tuo kotiin, jolloin me tehään enkkua pienemmän kanssa pidempään.

19.30 Suihku lapsille, vuoropäivinä poika ensin ja sitten tyttö. Siitä tulee usein kinaa, mut saan sen rauhottuun sillä että laitan musiikkia suihkun ajaks. Se toimii oikeesti, lapset on huomattavasti mukavempia ja nopeempia suihkussa!

20.00-20.30 Vanhemmat tulee kotiin. Isä tekee ruuan ja äiti viettää aikaa lasten kanssa, joten mulla on aikaa tehä omia juttuja (eli pelaan, skypetän, luen, teen läksyjä tai siivoon tms.)

21.00 Illallinen. Usein kalaa tai lihaa. Parasta, vaikka mua ihmetellään, et en syö mitään jälkkäriä vaan meen siitä suoraan suihkuun.

21.30 Lapset omiin sänkyihin ja mäkin meen rauhottuun jo omaan huoneeseen. Letitän hiuksia tai jotain muuta luen tms. 

22.00 HYVÄNÄ PÄIVÄNÄ lapset on saatu nukkumaan ja mäkin valmistaudun jo nukkuun, yleensä nukahdan joskus puoli yhentoista aikaan. HUONONA PÄIVÄNÄ ollaan hereillä vielä yhentoista aikaan ja tapellaan lapset nukkumaan. Silti pyrin saamaa about 8 tuntia unta joka yö!

Tällänen on mun päivä. Miltä vaikuttaa? :D

Seuraavat biisit soi kun kirjottelin tätä postausta

Parempia Päiviä - Spekti featuring Kim Herold

Huomisen huolia - Spekti

Macho Fantastico - Spekti

Räikkösluokan jahti - Spekti

seitsemäs

Huomenna olis tasan kaks kuukautta mun viimesimmästä kirjottamisesta, joten pakko tehdä asialle jotain. Monta kertaa on käyny mielessä blogin kirjoittaminen ja muu, mutta yksinkertaisesti aikaa ei ole ollut. Tai jos, on ollut aikaa, niin ei oo ollu jaksamista. Tää aika on menny niin nopeesti, etten voi ees kuvitellakaan.

Lokakuu meni varmaan kaikista nopeiten kaikista näistä kuukausista. Lokakuussa oli uuden serkun ristiäiset, Espanjan kansallispäivä ja kaikenlaista muuta juhlallisuutta. Sain myös paketin kotoa Suomesta, joka sisälsi mm. Fazerin suklaata ja ruisleipää. Se oli ihana piristys, koska ne on varmaankin ne tärkeimmät asiat, mitä kaipaan Suomesta.
Lokakuussa sain myös kutsun valtakunnan kakkosjuhliin Suomessa, eli mua pyydettiin Reserviupseerikoulun kurssijuhlaan daamiks. Pelkäsin tosi paljon, etten pääse, kun mulla oli jo lento varattuna 23.12. ja en tienny mihin asti perhe mua tarvi ennen joulua, mutta onneks sain vaihdettua lentoo 16.12. ja perhe oli ihan okei lähdön kanssa, eli joulukuussa odottaa RUK!!!

Sitten saapuikin marraskuu, joka toi mukanaan myös mun synttärit. Täytin 19 lauantaina 5.11. ja tossa alemmassa kuvassa näkyy, että käytiin perheen kanssa syömässä ja mut yllätettiin keskellä täyttä ravintolaa. Mulle laulettiin ja hurrattiin ja sain kakkua. Sain jopa lahjoja perheeltä ja tunsin todella olevani osa tätä perhettä. Samana iltana menin myös mun espanjalaisten kavereiden luo juhliin mun synttäreitä ja pääsin nukkuun mun vanhan hostperheen luokse. Sunnuntaina syötiin sitten juhlalounas eli perinteistä paellaa ja syötiin natillaa... Myös vanhat hostvanhemmat oli ilosia ja anto suklaata synttärilahjaks ja kerto että ovat kaivanneet mua paljon. ♥ Oli ihanaa käydä siellä, ja toivon että pääsen käymään siel uudestaan taas, koska siellä kylässä on paljon paljon rauhallisempaa kun täällä keskustassa.

Itelleni annoin synttärilahjaks tatuoinnin, jonka otin vähän etuajassa 2.11., koska halusin, että se on mulla jo kun täytän 19. Eli otin sen mun oikeeseen ranteeseen ja se perustuu raamatunkohtaan 1. Kor. 13. tiiän että tatuoinnit jakaa paljon mielipiteitä varsinkin uskovaisten joukossa, mutta musta tää on ihan hyvä, eikä tee musta enempää syntistä kun kenestäkään muusta. Se on puhtaasti otettu vahvan uskon (risti), masennuksen kanssa tarviseman toivon (ankkuri) ja rakkaitteni kunniaks (sydän).

Me käytiin myös Anniinan kanssa Jerezissä, joka on Sevillasta vähän etelään. Ei sen kummemmin nähty sitä kaupunkia, koska mentiin sinne vaan Primark mielessä ja sieltä kävin myös ostelemassa vaatteita. En tiiä, miten mahtuu tavarat matkalaukkuun hahhah. Käytiin samalla reissulla myös IKEAssa syömässä  ja siitä syystä missattiin eka paluujuna. Sit venailtiin about puoltoista tuntia ja lähettiin toisella junalla.

Ja tässä sitä nyt ollaan, vietetään vikoja marraskuun päiviä. Varasin viime viikolla ittelleni lennot kevääks tänne. Sen lisäks oon ollu nyt viikon ajan kipee ja köhin vieläkin vähän. Oon kotona, koska ajatus ei rään takia liiku mihinkään ja kipeenä on myös toinen lapsista. Parin päivän päästä oon ollu tääl kolme kuukautta, tällä hetkellä tj18 ennen Suomen lomaa! Nyt koitan parannella itteeni ja lasta, että pääsisin ite pian kouluun kun oon ollu nii paljon koulusta pois.

Seuraavat biisit soivat, kun kirjoittelin tätä postausta

True Colors - The Weeknd

Secrets - The Weeknd

kuudes

Tänään on vierähtänyt kuukausi, kun lähin reissuun kohti tuntematonta. Huomenna on sitten virallisesti oltu täällä, kun kuitenkin 30. päivän puolella Espanjaan lentokone laskeutui. Sen "kunniaks" ajattelin tehä tälläsen kysymyspostauksen, että nyt kaikki (siis ihan kaikki!) voi kysyä multa kysymyksiä tähän reissuun liittyen. Tietenkään en mihinkään super täsmäkysymyksiin lähinnä perheestä kuten nimiä tai osoitetta tms ala vastaamaan, mutta muuten voin vastailla! Kommentointi postauksiin on mahdollista niin anonyymeille ja kirjautuneille, joten kysymisen pitäisi olla helppoa!

// ENG: Now it has been one month since I started my journey here, so to celebrate that you can ask me questions about my life here. Remember to respect family's privacy if you ask something about family. You can comment anonymously or logged in, so asking should be easy. I can answer to questions in English too.

Joten kysymyksiä tulemaan, viikon annan kysymisaikaa ja sitten toivottavasti saan tehdä vastauspostauksen! :)

Seuraavat biisit soivat, kun kirjoittelin tätä postausta

Carnaval - Maluma

La bicicleta - Carlos Vives ft. Shakira

viides

Multa usein kysytään, että miltä masennus tuntuu konkreettisesti, tai että miten sen voi nähdä ihmisestä. Eihän sitä useimmissa tapauksissa voikaan nähdä. Koko mielenterveyshäiriö, tai miten sitä ikinä haluaakaan kutsua, tuntuu niin abstraktilta. Sitä kärsivä harvoin osaa kuvata tuntemuksiaan ja olotilaansa niin rationaalisin lausein, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtäisivät täysin. Mulle masennus on joinakin päivinä tunnottomuutta, joinakin päivinä jaksamattomuutta ja joskus jotain ihan muuta.

Mulle kaikista pahin on ehdottomasti se tunnottomuus. Kun kaikkina muina päivinä tunnen asiat viiden kertaisesti, joku päivä ne samat asiat eivät enää tunnu miltään. Tänään on se päivä. Tänään, 25.9.2016, on se päivä, kun mikään ei tunnu miltään.

Heräsin tänään aamulla sänky täynnä käytettyjä nenäliinoja, enkä tuntenut mitään. Tiesin kyllä, että viime yö oli mennyt itkiessä huolesta ja ikävästä. Mutta silti herätessäni en tuntenut mitään. Ei ollut kylmä eikä kuuma. Ei ollut liian kirkasta, mutta ei myöskään liian pimeää. Päässä ei liikkunut mitään, eikä kielenpäällä ollut sanoja sanottavaksi. Nousin ylös ja menin syömään aamupalaa. Ketään ei ollut näköetäisyydellä, mutta en myöskään kaivannut ketään lähistölle. Söin rauhassa, tiskasin ja menin takaisin huoneeseeni.

Makasin sängyllä tuijottaen eri pisteitä huoneessani. Välillä kattoo, välillä penkkii, välillä peiliä ja välillä seinillä riippuvia tauluja. Päässä ei liikkunu vieläkään mitään. Aika valui ja valui, kunnes yhtäkkiä oli kai pakko mennä oman huoneen ulkopuolelle ja syödä lounasta.

Näinä päivinä en oikeastaan jaksa puhua kellekään. Minulla ei ole tarve lausua sanoja tai olla sosiaalinen. Täydellinen päivä menisi niin, etten sanoisi sanaakaan, mutta varsinkin nyt kun olen eri maassa, eri kulttuurissa… On pakko sanoa edes jotain. Vaihdoin pari sanaa perheen kanssa, söin ja kiitin ruuasta. Ja hautauduin taas omaan huoneeseeni.

Kävin taas makuulle ja koitin kehittää ajatusta päässäni, tuloksetta. Ei vieläkään mitään. Ei tunteen tunnetta. Koitin tehdä asioita, jotka yleensä saavat minut tuntemaan jotain. Eläinvideot, valokuvat, musiikki. Mutta ei mitään.

Äsken nousin sängystäni ja avasin tietokoneen. Ja tässä sitä kirjotetaan. Taustalle laitoin soimaan sen kuuluisan tappolistan, joka usein saa ainakin jotain tuntemuksia aikaan kuunnellessa. Mutta ei, ei vieläkään. Ne, jotka tuntee mut, tietää että se on usein se viimenen niitti. Ne, jotka tuntee mut, myös tietää, että tykkään tosi paljon kirjoittamisesta ja sillä tavalla usein ilmaisen itseäni ja tunteitani. Mutta tää ei tunnu yhtään miltään. Sanoja kyllä kertyy, mutta ei tunteen tunnetta. Aivan kuin olisi samantekevää, kirjoitanko sodigjsgkÖSlgj<gkslgjdh vai näitä niin sanottuja järkeviä sanoja. Samalla tahdilla nämäkin ilmestyvät paperille ja samalla tavalla se myös vaikuttaa minuun. Eli ei mitenkään. En tunne mitään. En yhtään mitään.

Pitäisi kai tuntea itsensä onnelliseksi tai iloiseksi, kun ei tunne mitään kipua, jota usein tunnen. Mutta ei, tässä minä vain istun. Toistan tekemiäni asioita, välillä tuijotan pisteitä, välillä istun tietokoneella kirjoittamassa ja välillä makaan sängyssä. Mutta aina odottamassa niitä tunteita, joka taitaa olla tänään mahdottomuus.

Tää teksti on varmaan kolmas mitä kirjoitan, se toistaa itseään uudelleen ja uudelleen, mutta en voi sille mitään. En tiedä päätyykö tämäkään mihinkään, vai poistanko sen heti valmistuttua. Moni ihminen, joka tietää, että tämä on ajatusvirtaa kun kirjoittaa kaiken mitä päähän ikinä sattuu tulemaan, mutta tämä ei ole ajatusvirtaa. En edes tiedä mitä tämä on. En tiedä mitään. Hyvää päivänjatkoa.

Seuraavat biisit soivat, kun kirjoittelin tätä postausta

Nothing else matters - Metallica

Misty Mountains - Richard Armitage

I see fire - Ed Sheeran

Let her go - Passenger

Give me love - Ed Sheeran

Lullaby - Nickelback

neljäs

Ajatella, että tänkin postauksen tekemisessä kesti näinkin pitkä aika, kun luulin että saisin kirjoteltua tän heti kun on mahdollista. Tai no, toisaalta tää on vasta eka semmonen hetki kun oikeesti kunnolla omaan aikaa ja jaksamista kirjottamiselle. Kulunut viikko (joka tosin päättyy puolentoista tunnin päästä) on ollu tosi kiireinen ja sekava, koska lapsilla alko maanantaina koulu ja oon opetellu uusia aikatauluja ja btw huomenna taas uudelleen uuden opettelua, koska alotan ite kielikoulun keskustassa. Mä eka ajattelin, etten tarvis mitään espanjan kurssia tänne, kun kuitenkin puhun ja ymmärrän espanjaa sen verran, että pärjään ihan hyvin arkipäivisissä keskusteluissa mukana tms, mutta kun aloin itekseni kertaamaan kielioppia, huomasin, että olis kiva saada siihen viereen joku mentori, koska lukion aikana mulla oli kuitenkin liuta maailman ihanimpia ja parhaimpia opettajia auttamassa muistamaan kaikkien epäsäännöllisten verbien muodot ja niin edelleen. 

Muuten on elämä rullannu hyvin, tosin tässä viikonloppuna menin ihan räkäseks, mut kyllä tästäkin selvitään nenäliinoin ja särkylääkkein. Plus sain hostperheeltä jotai mentolilla hajustettuja nenäliinoja ja ne jos mitkä on heaven :D

Tän postauksen tarkotus oli myös kertoo viime viikonlopusta. Olin viime sunnuntaina Portugalissa Praia de Sao Rafaelissa (TIIÄN!!!) extempore-reissulla! Oon niin kiitollinen, että sain tollasen mahdollisuuden, koska en olis ikinä arvannu, että tällä Espanjan taipaleella olisin päässy myös Portugalin puolelle! Sen matkan järjesti paikallinen Erasmus-järjestö ja se makso vaan 12e... Kyllä sillä hinnalla kelpas lähtee koko päiväks rannalle Portugalin rannikolle. Siellä oli tosi kivaa ja ihanan lämmin. Sain paljon uusia kavereita ja lähennyttii mun naapurin Anniinan kanssa tosipaljon ja nyt ollaan sellanen kuuluisa rämäpääsuomalaiskaksikko.

Mutta joo, aurinko ja ihmiset helli sitä päivää ja uskalsin jopa käydä uimassa meressä pitkästä aikaa. Taustatietona on hyvä tietää se, että pelkään vähän merta, koska usein vertaan sitä mun mielenterveyden tilaan (meri myrskyää = huono tila) Mä myös paloin siellä aika taidokkaasti, vaikka yritin lisäillä kokoajan aurinkorasvaa.. Ei tainnu riittää mun 30 suojakerroin rasva melkein 50 lämpöön... Heh. Kyllä meinaa sattu tän viikon mutta nyt on vähän parempi, kun kävin hakemassa apteekista tehokkaan after sunin.. Mutta joo, en tiiä mitä kertoisin lisää siitä, joten annetaan kuvien puhua senkin edestä!

Seuraavat biisit soivat, kun kirjoittelin tätä postausta

Raidataan - Mikaveli

Ohikiitävää - Mikaveli

Siivet mun seläs - Mikaveli